Viime kesänä Gopalan mehiläispesistä tehtiin monia jaokkeita, ja tässä niitä laitetaan talviteloille
Mehiläisethän eivät mene talviunille, vaan pysyvät talven läpi hereillä ja pitävät itsensä lämpiminä hunajaa syömällä ja ollen liki toisiaan talvipallo-muodostelmassa.
Mehiläispesän suuaukolle asetetaan hiirenestimet, etteivät ne rakenna omaa pesäänsä mehiläisten pesän pohjalle.
Valkoinen kangashuppu suojaa talven aikana tikoilta ja muilta linnuilta, etteivät ne tule nokkimaan pesiä rei’ille ravitsevan mehiläisaterian toivossa. Muutamaan vuoteen karhujakaan ei ole näkynyt (onneksi), kun ollaan luovuttu kaikista eräisimmistä tarhapaikoista. Kun mehiläispesät ovat suht lähellä asutusta niin nallukat pysyvät toivon mukaan poissa. 🤞🐻
Koska mehiläiset ei aina ymmärrä, että yritämme vain pitää ne hengissä, niin tarpeen mukaan (lue = onko mehiläispesä ärhäkällä vai suopealla päällä) poltamme savutinta, joka antaa mehiläisille signaalin, että nyt ei kannata lähteä metsään (tulipalovaara!) vaan parempi kömpiä pesän sisälle odottamaan, että vaara on ohi.
Eiköhän näillä eväillä talveutus suju hyvin ja keväällä meillä on taas paljon innokkaita mehiläisiä valmiina hunajahommiin! 🍯
